Tänään lähdin vaihtelun vuoksi etelään kisaamaan agiliitoa.
Matkasuunnitelmat muuttuivat olennaisesti kun Nemon ohjaaja Jossu teloi
itsensä hevosteluissa, joten siis Nemo oli ilman ohjaajaa. Mielessä
kävi jäädä itsekin kotiin, mutta kun tuli luvattua toimittaa Jarille
Rockyn unohtuneet paperit kisapaikalle, niin ajattelin sitten ainakin
Lakun kanssa lähteä kisaamaan. Nemon piti alunperin tulla vaan
turistiksi, koska itse en ole sen kanssa reenannut lähes vuoteen.
Päätin sitten kuitenkin antaa senkin osallistua ja kävin edellisenä
päivänä kokeilemassa, miten se osaa tehdä kontaktit "entiseen tyyliin".
Ja taas tuli todistettua, että kun lähtee rennoin mielin ilman mitään
ennakkopaineita vaan katsomaan miten käy, niin hyvin menee. Kumpikin
koirakko teki mulle historialliset kolme nollarataa. Lakun kanssa noita
nollia on kertynyt kyllä muutenkin kivasti viime aikoina, mutta Nemon
ja mun edellinen yhteinen nolla on kahden vuoden takainen. Nemo taisi
olla ihmeissään, kun pääsi mun kanssa radalle ja se oli yllättävän
hyvin kuulolla, vaikka ohjasin sitä lähes täysin samoilla
askelmerkeillä kuin Lakuakin. Sijoitukset nyt ei päätä huimaa, mutta
iloinen ylläri oli sijoittuminen Friskies-cupissa (A ja B-kisojen
yhteistulos) sijoille 7 ja 8. Perheen sisäisen kisan voitti Laku
vaivaisella yhdellä sadasosasekunnilla :)
Mukava reissu kaikenkaikkiaan, vaikka selkä huusi apua jo etukäteen
kuudesta startista. Täytyy kyllä sanoa, että Purina oli mukava paikka
kisata ja esteet varsin ystävälliset sellaisille, joilla on tapana
pudotella rimoja. Sen verta tuhtia tekoa on esteet ja muuri matalalla,
että tiputtelusta ei ole pelkoa kun harjoittelee sellaisilla esteillä,
jotka välillä tippuu pelkästä tuulesta. Ja renkaastakin mahtuu varmasti
isompikin elukka. Alustakin oli mukava juosta, joten en ollenkaan
ihmettele noita valtavia osallistuvien koirien määriä ja suurta nollien
määrää. Ehkä sitä täytyy lähteä toistekin Purinalle!
sunnuntai, 23. maaliskuu 2008
Kommentit