Tänään lähdin vaihtelun vuoksi etelään kisaamaan agiliitoa. Matkasuunnitelmat muuttuivat olennaisesti kun Nemon ohjaaja Jossu teloi itsensä hevosteluissa, joten siis Nemo oli ilman ohjaajaa. Mielessä kävi jäädä itsekin kotiin, mutta kun tuli luvattua toimittaa Jarille Rockyn unohtuneet paperit kisapaikalle, niin ajattelin sitten ainakin Lakun kanssa lähteä kisaamaan. Nemon piti alunperin tulla vaan turistiksi, koska itse en ole sen kanssa reenannut lähes vuoteen. Päätin sitten kuitenkin antaa senkin osallistua ja kävin edellisenä päivänä kokeilemassa, miten se osaa tehdä kontaktit "entiseen tyyliin".

Ja taas tuli todistettua, että kun lähtee rennoin mielin ilman mitään ennakkopaineita vaan katsomaan miten käy, niin hyvin menee. Kumpikin koirakko teki mulle historialliset kolme nollarataa. Lakun kanssa noita nollia on kertynyt kyllä muutenkin kivasti viime aikoina, mutta Nemon ja mun edellinen yhteinen nolla on kahden vuoden takainen. Nemo taisi olla ihmeissään, kun pääsi mun kanssa radalle ja se oli yllättävän hyvin kuulolla, vaikka ohjasin sitä lähes täysin samoilla askelmerkeillä kuin Lakuakin. Sijoitukset nyt ei päätä huimaa, mutta iloinen ylläri oli sijoittuminen Friskies-cupissa (A ja B-kisojen yhteistulos) sijoille 7 ja 8. Perheen sisäisen kisan voitti Laku vaivaisella yhdellä sadasosasekunnilla :)

Mukava reissu kaikenkaikkiaan, vaikka selkä huusi apua jo etukäteen kuudesta startista. Täytyy kyllä sanoa, että Purina oli mukava paikka kisata ja esteet varsin ystävälliset sellaisille, joilla on tapana pudotella rimoja. Sen verta tuhtia tekoa on esteet ja muuri matalalla, että tiputtelusta ei ole pelkoa kun harjoittelee sellaisilla esteillä, jotka välillä tippuu pelkästä tuulesta. Ja renkaastakin mahtuu varmasti isompikin elukka. Alustakin oli mukava juosta, joten en ollenkaan ihmettele noita valtavia osallistuvien koirien määriä ja suurta nollien määrää. Ehkä sitä täytyy lähteä toistekin Purinalle!